Muokataan osiota sivusta Ansvandia:Testi

== Historia ==
{{Pääartikkeli|[[Georgian historia]]}}

=== Esihistoriasta antiikkiin ===

Arkeologiset löydöt kertovat Georgian alueella jo viidennellä vuosituhannella ennen ajanlaskun alkua vallinneesta [[Neoliittinen kausi|neoliittisesta]] kulttuurista.<ref name="csg">{{Verkkoviite | Osoite= http://lcweb2.loc.gov/frd/cs/getoc.html |Nimeke=A Country Study: Georgia |Julkaisija=Library of Congress |Luettu=21.8.2008 |Kieli = {{en}} }}</ref> Useat nykytutkijat ovat olleet yksimielisiä siitä, että nykyisten georgialaisten esi-isät asuivat [[Etelä-Kaukasia]]ssa jo neoliittisella kaudella. 2000-luvulta eaa. alkaen alue selviytyi useiden eri kansojen, kuten [[heetit|heettien]], [[keltit|kelttien]] ja [[meedialaiset|meedialaisten]] invaasioista. 600-luvulle eaa. mennessä Georgiaan oli muodostunut kaksi ydinaluetta, [[Kolkhis]] Mustanmeren rannalle ja [[Iberia (Kaukasia)|Iberia]] sen itäpuolelle.<ref name="and"/>

Kolkhiin kuningaskunnasta on mainintoja jo 500-luvun puolivälistä eaa. ja Iberian kuningaskunta alkoi hallita alle sata vuotta myöhemmin. [[Antiikin Kreikka|Kreikkalaiset]] perustivat Kolkhiin rannikolle lukuisia kauppasiirtokuntia.<ref name="and">{{Verkkoviite | Osoite= http://www.conflicts.rem33.com/images/Georgia/geor_histr1.htm |Nimeke=Georgia: Early History (ca 600 BC - 650 AD ) |Tekijä=Andrew Andersen |Luettu=21.8.2008 |Kieli = {{en}} }}</ref> Ensimmäisellä vuosisadalla eaa. molemmat valtiot joutuivat [[Rooman valtakunta|Rooman]] vaikutuspiiriin, vaikka iberialaiset säilyttivätkin perinteiset kulttuuriyhteytensä [[Persia]]an. Roomalaiset varuskuntien ja virkamiehien läsnäololla oli kauaskantoinen vaikutus alueen yhteiskuntaan ja talouteen. Rooman taantuessa ajanlaskun alun jälkeen [[sassanidit|sassanidien]] Persian ja siten myös [[zarathustralaisuus|zarathustralaisuuden]] vaikutus Georgian itäosissa kasvoi.<ref name="lang">{{Verkkoviite |Osoite= http://www.conflicts.rem33.com/images/Georgia/Lang_2.htm |Nimeke=Rise and Fall of Georgian Kings |Tekijä=David Marshall Lang |Ajankohta=1962 |Luettu=21.8.2008 |Kieli = {{en}} }}</ref>

Ajanlaskun alun vuosisatoina Georgian historiaa leimasivat Persian ja [[Itä-Rooma]]n, myöhemmin [[Bysantin valtakunta|Bysantin]], väliset sodat. 200-luvulla Kolkhiin seuraaja, Rooman [[Lazica]]n (Egrisin) provinssi vähitellen itsenäistyi ja selviytyi itsenäisenä 500-luvulle saakka. 300-luvun alussa sekä Iberia että Egrisi omaksuivat valtionuskonnokseen [[kristinusko]]n, mikä sitoi Georgian alueen vuosisatojen ajaksi Bysantin läntiseen kulttuuripiiriin. Iberia joutui kuitenkin pian Iranin hegemonian alle. Kuningasvalta lakkautettiin 500-luvulla ja Iberiaa hallitsivat [[Iberian ruhtinaskunta|ruhtinaat]] 800-luvulle saakka.<ref name="and"/> [[Arabit]] valloittivat maan pääkaupungin [[Tbilisi]]n vuonna 645 ja perustivat sinne [[Tbilisin emiraatti|emiraatin]], mutta Iberia säilyi siitä huolimatta huomattavan itsenäisenä arabien määräysvallasta.<ref name="csg"/> 800-luvun vaihteessa Egrisin bysanttilaisten nimittämä kuvernööri kapinoi isäntiään vastaan ja perusti Länsi-Georgiaan itsenäisen [[Abhasian kuningaskunta|Abhasian kuningaskunnan]]. Samoihin aikoihin armenialaislähtöinen [[Bagrationi]]-dynastia käytti hyödykseen Bysantin ja kalifaatin heikkoa tilaa ja nousi valtaan [[Tao-Klardžeti]]n alueella Iberian eteläosassa. Georgian yhdistyminen alkoi dynastian johdolla.<ref name="lang"/><ref>{{Verkkoviite | Osoite= http://www.conflicts.rem33.com/images/Georgia/geor_histr%202.htm |Nimeke=Early Medieval Georgia: 620 - 1089 |Tekijä=Andrew Andersen |Luettu=21.8.2008 |Kieli = {{en}} }}</ref>

=== Keskiaika ===
[[Tiedosto:Davit_Agmashenebeli.jpg|thumb|200px|left|Kuningas Davit IV [[Gelatin luostari]]n seinämaalauksessa.]]
Georgia yhdistyi 1000-luvun alussa kuningas [[Bagrat III|Bagrat III:n]] johdolla. Seuraavan vuosisadan aikana kuningas [[Davit IV]] voitti [[seldžukit|seldžukkitturkkilaiset]] [[Didgorin taistelu]]ssa, ajoi arabit Tbilisistä ja laajensi valtakuntaansa etelään [[Armenia]]an. Georgia nousi alueelliseksi suurvallaksi, joka piti vasalleinaan [[Trebizondin keisarikunta]]a Mustanmeren rannalla ja [[Širvan]]ia Kaspianmerellä. Georgian keskiajan [[feodalismi|feodaalinen]] järjestelmä ja kulttuurinen renessanssi saavuttivat huippunsa 1200-luvun vaihteessa kuningatar [[Tamar (Georgia)|Tamarin]] hallituskaudella. Bysantin valtakunnan häviö [[neljäs ristiretki|neljännessä ristiretkessä]] vuonna 1204 teki Georgiasta voimakkaimman kristityn valtion itäisen Välimeren alueella, ja aikakautta onkin nimitetty Georgian ″kulta-ajaksi”.<ref name="lang"/><ref name="csg"/><ref>{{Verkkoviite | Osoite= http://www.conflicts.rem33.com/images/Georgia/geor_histr%2021.htm |Nimeke=Medieval Georgia: 1089 - 1221 (“The Golden Age”) |Tekijä=Andrew Andersen |Luettu=21.8.2008 |Kieli = {{en}} }}</ref>

Menestyskausi päättyi äkillisesti [[Mongolien hyökkäykset Georgiaan|mongolien hyökkäyksiin]] 1200-luvun alkupuolella. Georgia taantui mongolien vasallivaltioksi, mutta 1300-luvulla kuningas [[Giorgi V]] lopetti veron maksamisen mongoleille ja palautti Georgian aiemmat rajat. Kuitenkin vuosisadan lopussa Georgia tuhoutui pahoin [[Timur Lenkin hyökkäykset Georgiaan|Timur Lenkin hyökkäyksissä]] eikä toipunut koskaan ennalleen. Kun turkkilaiset valtasivat [[Konstantinopoli]]n vuonna 1453, maa joutui yhä pahemmin eristyksiin.<ref name="lang"/><ref name="late">{{Verkkoviite | Osoite= http://www.conflicts.rem33.com/images/Georgia/geor_histr%2022.htm |Nimeke=Late Medieval Georgia: 1236–1500 |Tekijä=Andrew Andersen |Luettu=21.8.2008 |Kieli = {{en}} }}</ref>

Yhdistyneen Georgian viimeinen kuningas oli [[Aleksandre I]]. Hänen jälkeensä maa jakautui useisiin kuningas- ja ruhtinaskuntiin. Georgiasta tuli yksinäinen, islamilaisten valtioiden ympäröivä, hajautunut kristitty enklaavi. Bagrationi-dynastia jakautui kolmeen haaraan, jotka hallitsivat [[Imeretin kuningaskunta|Imeretissä]], [[Kartlin kuningaskunta|Kartlissa]] ja [[Kakhetin kuningaskunta|Kakhetissa]]. Hajanainen Georgia ei kyennyt vastustamaan [[Osmanien valtakunta|osmanien valtakunnan]] ja [[Safavidit|safavidien Persian]] valtapyrkimyksiä Kaukasiassa. Bagrationi-kuninkaat alkoivat kuitenkin 1700-luvulla saada vaikutusvaltaansa takaisin Persian nimellisen vallan alla, ja vuonna 1762 kuningas [[Erekle II]] yhdisti Kartlin ja Kakhetin uudeksi, itsenäiseksi [[Kartli-Kakhetin kuningaskunta|Kartli-Kakhetin kuningaskunnaksi]]. Georgia kärsi kuitenkin sisällissodista ja [[dagestan]]ilaisten hyökkäyksistä, ja vuoteen 1800 mennessä maan väkiluku oli laskenut alle puoleen miljoonaan. 1700-luvun lopussa [[Venäjän keisarikunta|Venäjän]] vaikutusvalta Kaukasiassa kasvoi, ja Venäjän joukot miehittivät ajoittain osia Georgiasta. Vuonna 1795 persialaiset tuhosivat Tbilisiä, ja vuonna 1799 kuningas [[Giorgi XII]] pyysi suojelusta Venäjältä kuningaskuntansa pelastamiseksi. Venäjä liitti Kartli-Kakhetin itseensä kahden vuoden kuluttua. Länsi-Georgian itsenäisiksi jääneet ruhtinaskunnat kokivat saman kohtalon 1800-luvun kuluessa.<ref name="csg"/><ref name="late"/>

=== Osana Venäjää ===
[[Tiedosto:Tiflis by Timm, Vasilii Fedorovich (A).jpg|thumb|Tbilisi 1800-luvun puolivälissä.]]
[[Tiedosto:Georgien Parlament Unabhängigkeit.jpg|thumb|Georgian parlamentti julistaa maan itsenäiseksi vuonna 1918.]]

Vaikka liitos Venäjään merkitsi itsenäisyyden menetystä ja [[Georgian patriarkaatti|Georgian ortodoksisen kirkon]] autokefalia lakkautettiin vuonna 1811, liitos avasi myös uuden ikkunan Eurooppaan ja vakautti maan tilanteen. Puolessatoista vuosisadassa Georgian väkiluku kasvoi kahdeksankertaiseksi.<ref name="lang"/> Maan hallinto järjestettiin venäläisen mallin mukaan. Tyytymättömyys uutta isäntää kohtaan johti kuitenkin kansannousuihin jo vuonna 1812 ja uudelleen 1820-luvun alussa sekä vuonna 1832 epäonnistuneeseen vallankaappausyritykseen, joka päätti toiveet Bagrationi-dynastian uudesta valtaannoususta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite= http://www.conflicts.rem33.com/images/Georgia/Lang_3.htm |Nimeke=Georgia under the Tsars: Resistance, Revolt, Pacification |Tekijä=David Marshall Lang |Ajankohta=1962 |Luettu=22.8.2008 |Kieli = {{en}} }}</ref>

Georgia alkoi 1800-luvun puolivälissä teollistua, ja samalla vanhan aateliston ja feodaalijärjestelmän merkitys väheni. Kulttuurin ja koulutuksen elpyminen merkitsi kansallisen tietoisuuden uutta heräämistä ja akateemista kiinnostusta maan menneisyyttä kohtaan.<ref>{{Verkkoviite | Osoite= http://www.conflicts.rem33.com/images/Georgia/Lang_4.htm |Nimeke=Tsar Nicholas and Viceroy Vorontsov |Tekijä=David Marshall Lang |Ajankohta=1962 |Luettu=22.8.2008 |Kieli = {{en}} }}</ref> 1800-luvun lopun vuosikymmenet merkitsivät pienimuotoista teollista vallankumousta: rautatie Tbilisistä [[Poti]]in avattiin vuonna 1872, muuttoliike maaseudulta kaupunkeihin kiihtyi ja pääkaupungin väkiluku kaksinkertaistui. [[Panslavismi]] toi mukanaan venäläistämistoimia, joita vastustavan isänmaallisen liikkeen johtajaksi nousi [[Ilia Tšavtšavadze]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite= http://www.conflicts.rem33.com/images/Georgia/Lang_5.htm |Nimeke=Social Change and National Awakening |Tekijä=David Marshall Lang |Ajankohta=1962 |Luettu=22.8.2008 |Kieli = {{en}} }}</ref>

1800-luvun lopun poliittinen, sosiaalinen, taloudellinen ja kulttuurinen kehitys loivat pohjan vuosisadan alun vallankumouksille ja Georgian itsenäisyydelle. Huomattavaan asemaan maan poliittisessa evoluutiossa nousi [[marxilaisuus|marxilainen]] liike. Sen johtohahmoihin kuului [[Noe Žordania]], joka nousi [[menševikit|menševikkisiiven]] johtoon sosiaalidemokraattien jakautumisen jälkeen. Hänen vastustajiinsa kuului [[bolševikit|bolševikkien]] [[Josif Stalin]].<ref name="csg"/> Vuoden 1905 [[Venäjän vuoden 1905 vallankumous|vallankumouksen]] jälkeen Žordanian menševikit jäivät hallitsevaan asemaan Georgiassa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite= http://www.conflicts.rem33.com/images/Georgia/Lang_7.htm |Nimeke=Georgia in the 1905 Revolution |Tekijä=David Marshall Lang |Ajankohta=1962 |Luettu=22.8.2008 |Kieli = {{en}} }}</ref>

Vuoden 1917 vallankumouksissa keisarikunta kaatui, ja Georgia julistautui [[Saksa]]n suojeluksessa itsenäiseksi lyhytikäisestä [[Transkaukasian federaatio]]sta seuraavan vuoden toukokuussa. Vuonna 1919 järjestetyissä vapaissa vaaleissa menševikit säilyttivät asemansa uuden [[Georgian demokraattinen tasavalta|Georgian demokraattisen tasavallan]] johdossa. Georgia kärsi kuitenkin talousvaikeuksista. Euroopan suurvallat tunnustivat Georgian itsenäisyyden ja [[Vladimir Lenin|Leninin]] [[Neuvosto-Venäjä]] seurasi niitä, mutta jo seuraavana vuonna Venäjän [[Puna-armeijan hyökkäys Georgiaan|puna-armeija vyöryi Georgiaan]], maan hallitus joutui pakenemaan ja suuria alueita Georgiasta luovutettiin [[Turkki|Turkille]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite= http://www.conflicts.rem33.com/images/Georgia/Lang_9a.htm |Nimeke=Independent Georgia |Tekijä=David Marshall Lang |Ajankohta=1962 |Luettu=22.8.2008 |Kieli = {{en}} }}</ref><ref name="csg"/>

Georgialaiset eivät alistuneet uuteen kohtaloonsa, ja sissisotaa miehitysjoukkoja vastaan käytiin useilla alueilla. Vuoden 1924 [[elokuun kansannousu]] epäonnistui: kommunistit surmasivat vähintään 7&nbsp;000–10&nbsp;000 henkeä ja karkottivat 20&nbsp;000 [[Siperia]]an. Vaikka Leninin [[NEP]]-politiikka edesauttoi seuraavan vuosikymmenen aikana taloudellista kasvua ja teollistumista, Georgian maatalouden väkivaltainen pakkokollektivisointi 1930-luvun alussa sai aikaan lukuisia kansannousuja ympäri maata. Georgian teollistamista jatkettiin toisen viisivuotissuunnitelman aikana Stalinin nimittämän [[Lavrenti Berija]]n johdolla. Hänellä oli keskeinen asema Stalinin vuosien 1936–1937 [[Stalinin vainot|suuressa puhdistuksessa]], joka iski rajusti Georgian jäljelle jääneeseen älymystöön. Georgialaisilla oli merkittävä rooli toisessa maailmansodassa, mutta Stalinin terrori jatkui vielä sodankin jälkeen.<ref>{{Verkkoviite | Osoite= http://www.conflicts.rem33.com/images/Georgia/Lang_11.htm |Nimeke=Georgia under Soviet Rule |Tekijä=David Marshall Lang |Ajankohta=1962 |Luettu=22.8.2008 |Kieli = {{en}} }}</ref>

Stalinin kuoltua georgialainen nationalismi alkoi vähitellen elpyä. [[Nikita Hruštšov]]in [[destalinisaatio]] sai aikaan mielenosoituksia, jotka neuvostojoukot [[Tbilisin mielenosoitukset 1956|murskasivat väkivalloin]] Tbilisissä vuonna 1956. Silti 1950-luvulta lähtien Georgia oli suhteellisen varakas ja vakaa alue, joka hyötyi suuresti toimivasta maataloudesta, matkailusta ja maassa suunnitelmatalouden sivussa harjoitetusta [[harmaa talous|harmaasta taloudesta]]. Se aiheutti [[korruptio]]ta, jonka kitkijänä tunnetuksi tullut [[Eduard Ševardnadze]] nimitettiin 1970-luvun alussa Georgian kommunistisen puolueen pääsihteeriksi. Neuvostovalta ja nationalismi kohtasivat toisensa seuraavan kerran vuonna 1978, kun Moskova halusi lakkauttaa georgian kielen virallisen aseman mutta joutui perääntymään [[Georgian vuoden 1978 mielenosoitukset|suurmielenosoitusten jälkeen]]. Ševardnadze luovi menestyksekkäästi 1970- ja 1980-luvuilla georgialaisten toiveiden ja Neuvostojohdon vaatimusten välissä, ja hänet nimitettiin Neuvostoliiton ulkoministeriksi vuonna 1985. [[Mihail Gorbatšov]]in [[glasnost]]-politiikka rohkaisi nationalistisia voimia, jotka saivat pontta [[huhtikuun 9. päivän tragedia]]sta vuonna 1989, kun neuvostojoukot hajottivat jälleen Tbilisissä rauhallisen mielenosoituksen väkivalloin. Kansallismielisten johtoon nousi [[Zviad Gamsakhurdia]], joka voitti vuonna 1990 pidetyt vaalit. Georgia julistautui itsenäiseksi [[Georgian kansanäänestys itsenäisyydestä 1991|kansanäänestyksen]] jälkeen seuraavana vuonna.<ref name="csg"/>

=== Uusi itsenäisyys ===
[[Tiedosto:2OP 30.JPG|thumb|left|Mielenosoitus ruusujen vallankumouksessa.]]
[[Tiedosto:MikhailSaakashvili & GeorgeWBush - FreedomSquare Tbilisi - 2005May10.jpg|thumb|left|Mikheil Saakašvili ja Yhdysvaltain presidentti [[George W. Bush]].]]
Gamsakhurdian ja opposition välit kiristyivät kuitenkin nopeasti ja Georgia ajautui [[Georgian sisällissota|sisällissotaan]]. Presidentin eroa vaativiin mielenosoituksiin Gamsakhurdia vastasi pidättämällä oppositiojohtajia ja julistamalla hätätilan. Opposition joukot piirittivät Gamsakhurdiaa ja hänen kannattajiaan parlamenttirakennuksessa ja he joutuivat pakenemaan tammikuussa 1992. Seuraavaksi maan johtoon valittiin Georgiaan palannut Ševardnadze. Gamsakhurdialla oli kuitenkin edelleen merkittävä määrä kannattajia, jotka estivät maan hallitusta saamasta valtaansa osia Länsi-Georgiasta vuosina 1992 ja 1993. Maan tilannetta pahensivat etniset konfliktit [[Abhasia]]ssa ja [[Etelä-Ossetia]]ssa, joiden separatistiliikkeet uhkasivat hajottaa valtion useaan osaan. [[Etelä-Ossetian sota (1991–1992)|Etelä-Ossetian sota 1991–1992]] päättyi pääosin venäläisten rauhanturvaajajoukkojen sijoittamiseen alueelle. Samana vuonna Abhasia julistautui itsenäiseksi, ja Georgian hallitus lähetti joukkoja alueelle. [[Abhasian sota (1992–1993)|Abhasian sodassa]] abhaasijoukot olivat vuoden 1993 syksyyn mennessä ottaneet valtaansa [[Suhumi]]n ja ajaneet yli 200&nbsp;000 georgialaista alueeltaan.<ref name="csg"/><ref name="encarta">{{Verkkoviite | Osoite=http://encarta.msn.com/encyclopedia_761556415_3/Georgia_(country).html | Nimeke=Georgia (country) | Julkaisija=MSN Encarta | Selite=Wayback archive | Ajankohta=2008 | Viitattu=7.6.2014 | Kieli={{en}} | arkisto=https://web.archive.org/web/20071030075501/http://encarta.msn.com/encyclopedia_761556415_3/Georgia_(country).html | arkistoitu=30.10.2007 }}</ref>

Vuonna 1995 Georgia hyväksyi uuden perustuslain ja Ševardnadze valittiin presidentiksi. Vaikka georgialaisia pakolaisia oli aiempina vuosina jo ehtinyt palata Abhasiaan, [[Abhasian sota (1998)|uudet levottomuudet]] Abhasian ja Georgiaa tukevien joukkojen välillä ajoivat 30&nbsp;000 henkeä kodeistaan vuonna 1998. Samana vuonna Ševardnadze selvisi murhayrityksestä ja Gamsakhurdian kannattajat armeijassa nousivat kapinaan, joka kuitenkin sammui nopeasti. 2000-luvun alussa arvostelu Ševardnadzen korruptoitunutta hallintoa ja maan huonoa taloudellista tilannetta kohtaan kiihtyi. Vuoden 2003 parlamenttivaaleja arvosteltiin vaalivilpistä. Kymmenet tuhannet opposition kannattajat [[Mikheil Saakašvili]]n johdolla pakottivat Ševardnadzen eroamaan niin kutsutussa [[Georgian samettivallankumous|ruusujen vallankumouksessa]] samana vuonna. Saakašvili valittiin presidentiksi suurella äänienemmistöllä vuonna 2004.<ref name="encarta"/>

Vallankumouksen jälkeen [[Adžaria]]n autonomisen alueen johtaja [[Aslan Abašidze]] ei suostunut tunnustamaan Saakašvilin hallintoa. Mielenosoitukset ja rapautuva kannatus saivat kuitenkin Abašidzen eroamaan.<ref name="encarta"/>

Vuoden 2004 parlamenttivaaleissa Saakašvilin johtama koalitio sai valtaosan parlamenttipaikoista.<ref name="encarta"/> Hänen hallintonsa aloitti laajamittaiset talousuudistukset, korruption vastaisen taistelun ja prosessin Georgian integroimiseksi [[Euroopan unioni]]in ja [[Nato]]on. Uudistukset johtivat nopeaan talouskasvuun. Saakašvili vannoi myös tuovansa Etelä-Ossetian ja Abhasian alueet takaisin Tbilisin hallintaan.<ref>{{Verkkoviite |Nimeke = Economy, not democracy, dominates vote in Georgia |Julkaisija = International Herald Tribune |Osoite = http://www.iht.com/articles/2008/01/04/europe/georgia.php |Viitattu = 7.6.2014 |Kieli = {{en}} |arkisto = https://web.archive.org/web/20081011120030/http://www.iht.com/articles/2008/01/04/europe/georgia.php |arkistoitu = 11.10.2008 }}</ref><ref>{{Verkkoviite |Nimeke=Saakashvili May Have Misjudged U.S. Support |Julkaisija=NPR |Osoite = http://www.npr.org/templates/story/story.php?storyId=93573814 |Luettu=22.8.2008 |Kieli = {{en}} }}</ref> Kuitenkin vuoden 2007 lopussa opposition järjestämissä [[Georgian vuoden 2007 mielenosoitukset|mielenosoituksissa]] Saakašvilia syytettiin korruptiosta ja autoritaarisuudesta, ja mielenosoitukset hajotettiin voimatoimin. Saakašvili suostui järjestämään ennenaikaiset parlamenttivaalit, jotka hän voitti hieman yli 50 prosentin äänimäärällä. Oppositio syytti vaaleja vilpillisiksi, mutta [[Etyj]]in tarkkailijoiden mukaan havaitut epäsäännöllisyydet eivät olleet tarpeeksi suuria muuttamaan vaalien lopputulosta.<ref name="bitter"/>

Georgian suhteet naapurimaahan [[Venäjä]]än huononivat jatkuvasti 2000-luvulla. Venäjä vastustaa Georgian Nato-jäsenyyttä, ja Georgia on syyttänyt Venäjää Abhasian ja Etelä-Ossetian separatistien tukemisesta. Vuoden 2008 elokuussa Etelä-Ossetian konflikti kärjistyi lopulta [[Venäjän–Georgian sota|Georgian ja Venäjän väliseksi sodaksi]]. EU:n seuraavana vuonna laatiman raportin mukaan Georgialla oli suuri vastuu väkivaltaisuuksien laukeamisessa. Sotatoimet päättyivät runsaan viikon jälkeen solmittuun tulitaukosopimukseen. Sen jälkeen Venäjä tunnusti Abhasian ja Etelä-Ossetian itsenäisiksi.<ref name="BBCTL">{{Verkkoviite |Osoite= http://www.bbc.com/news/world-europe-17303471 |Nimeke=Georgia profile: Timeline |Julkaisija=BBC News |Luettu=7.6.2014 |Kieli = {{en}} }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://edition.cnn.com/2014/03/13/world/europe/2008-georgia-russia-conflict/ | Nimeke = 2008 Georgia Russia Conflict Fast Facts | Ajankohta = 13.3.2014 | Julkaisija = CNN | Viitattu = 7.6.2014 |Kieli = {{en}} }}</ref>

Syyskuun 2012 parlamenttivaalien lähestyessä miljardööri [[Bidzina Ivanišvili]] rahoitti voimallisesti kuuden oppositiopuolueen muodostamaan [[Georgialainen unelma]] -koalitiota.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/europe/georgia/9559874/Georgian-billionaire-Bidzina-Ivanishvili-launches-election-challenge-against-Mikheil-Saakashvili.html | Nimeke = Georgian billionaire Bidzina Ivanishvili launches election challenge against Mikheil Saakashvili | Ajankohta = 2012 | Julkaisija = Telegraph | Viitattu = 7.6.2014 |Kieli = {{en}} }}</ref> Georgialainen unelma voitti enemmistön parlamentissa, Ivanišvilista tuli pääministeri.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://en.ria.ru/world/20121003/176371829.html | Nimeke = Georgian Dream Wins Elections | Ajankohta =3.10.2012 | Julkaisija = RIA Novosti | Viitattu = 7.6.2014 |Kieli = {{en}} }}</ref> Seuraavan vuoden presidentinvaalit voitti Ivanišvilin suojatti [[Giorgi Margvelašvili]],<ref name="ECO">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.economist.com/news/europe/21588949-georgia-elects-new-less-powerful-president-end-saakashvilis-reign | Nimeke = The end of Saakashvili’s reign | Ajankohta =2.11.2013 | Julkaisija = The Economist | Viitattu = 7.6.2014 |Kieli = {{en}} }}</ref> jonka seuraajaksi valittiin marraskuun 2018 presidentinvaaleissa hallitsevan puolueen ehdokas [[Salome Zurabišvili|Salome Zurabisvili.]] Uusi presidentti on Georgian ensimmäinen naispresidentti. Maassa astui voimaan uusi perustuslaki, joka muutti presidentin viran luonteeltaan seremonialliseksi vähentäen olennaisesti presidentin poliittista valtaa.<ref name="Nimetön-rDNm-1">{{Verkkoviite|osoite= https://yle.fi/uutiset/3-10531481 |nimeke=Georgiaan valittiin maan ensimmäinen naispresidentti|julkaisu=Yle Uutiset|viitattu=2019-12-22 }}</ref>

Kesäkuussa 2019 Georgiassa puhkesi rajuja mielenosoituksia sen jälkeen, kun venäläinen parlamentaarikko oli puhunut Tbilisissä maan parlamentissa ortodoksimaiden yhteisessä kokouksessa. Venäjän vaikutus Georgian politiikkaan on maassa edelleen arka aihe. Venäjällä ja Georgialla ei ole ollut keskinäisiä diplomaattisuhteita sen jälkeen, kun Venäjä tunnusti Georgiasta irtautuneiden Abhasian ja Etelä-Ossetian itsenäisyyden.<ref>{{Verkkoviite|osoite= https://yle.fi/uutiset/3-10843135 |nimeke=Yli 200 loukkaantui väkivaltaisiksi yltyneissä mielenosoituksissa Georgiassa |julkaisu=Yle Uutiset|viitattu=2019-12-22 }}</ref> Elokuussa 2019 läntinen sotilasliitto [[Nato]] piti Georgiassa laajat yhteiset sotaharjoitukset Georgian kanssa. Vaikka Georgiassa valtaa pitävä Georgialainen unelma -puolueliitto on pyrkinyt välttämään samanlaista avointa riitelyä ja vihamielisyyttä Venäjän suuntaan kuin Venäjän vihaama entinen Saakasvilin hallinto, kehittyivät maiden väliset suhteet huonommiksi kuin koskaan aiemmin Saakasvilin hallinnon päättymisen jälkeen.<ref>{{Verkkoviite|osoite= https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006193901.html |nimeke=Yhdysvallat otti vaivihkaa suojelukseensa Georgian, Naton sotaharjoitus on nyt laajempi kuin koskaan |selite = digilehden tilaajille |julkaisu=Helsingin Sanomat |ajankohta=2019-08-03 |viitattu=2019-12-22 }}</ref>

Vuonna 2024 parlamentti sääti lain [[Ulkomainen agentti|ulkomaisista agenteista]]. EU ja mielensoittajat protestoivat tätä "venäläislakia" vastaan.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://yle.fi/a/74-20008814/64-3-228025|nimeke=EU vaatii Georgiaa perumaan ”venäläislain”|julkaisu=Yle Uutiset|ajankohta=2022-12-15|viitattu=2024-05-20|ietf-kielikoodi=fi}}</ref> Presidentti kumosi sen vetollaan.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://yle.fi/a/74-20008814/64-3-228538|nimeke=Georgian presidentti käytti veto-oikeuttaan niin kutsuttua ”venäläislakia” vastaan|julkaisu=Yle Uutiset|ajankohta=2022-12-15|viitattu=2024-05-20|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>

Georgian oppositio ei hyväksynyt [[Georgian parlamenttivaalit 2024|lokakuun 2024 parlamenttivaalien]] tuloksia. Kun maan hallitus lykkäsi EU-liittymisneuvotteluja, EU-jäsenyyden kannattajat lähtivät kaduille [[Georgian mielenosoitukset 2024|protestoimaan]]. Mielenosoittajat ovat ampuneet poliisia ilotulitteilla ja rikkoneet parlamenttitalon ikkunoita, ja poliisi on käyttänyt vesitykkejä. Mielenosoituksia johtava presidentti sanoo kieltäytyvänsä eroamasta toimikautensa päättyessä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.bbc.com/news/articles/cp878819l8wo | Nimeke = Georgia's PM hits back as protests and resignations intensify | Tekijä = | Ajankohta = 2.12.2024 | Julkaisija = BBC | Viitattu = 5.12.2024 }}</ref>