Muokataan osiota sivusta Ansvandia:Testi

=== Kirjallisuus ===
{{Pääartikkeli|[[Georgian kirjallisuus]]}}
[[Tiedosto:Abkhazia war memorial.jpg|thumb|upright=0.5|left|[[Georgialaiset aakkoset]] on kehitetty viimeistään 400-luvulla.]]
[[Tiedosto:Vazha-Pshavela.jpg|thumb|left|upright=0.5|Važa-Pšavela]]

Georgialainen suullinen kansanperinne on runsas ja vanha. Esikristillinen kirjallisuus vaikuttaa hävinneen kristinuskon edetessä, ja varhaisimmat säilyneet georgialaiset tekstit ovat peräisin 400-luvulta. Seuraavien vuosisatojen aikana erityisesti uskonnollinen kirjallisuus kehittyi nopeasti luostarikeskuksissa. Niissä luotiin [[hagiografia|hagiografisia]], [[hymnografia|hymnografisia]] ja [[liturgia|liturgisia]] teoksia kun taas kronikoihin kerättiin historiallisia lähteitä. Georgian keskiaikainen kulta-aika oli myös kirjallisuuden klassinen kausi, jonka huippusaavutus on kansalliseepos ''[[Pantterintaljainen]]'', [[Šota Rustaveli]]n kirjoittama ritarihyveitä ja hovirakkautta ylistävä, kristinuskoa, [[uusplatonismi]]a ja idän uskontoja yhdistelevä humanistinen eepos. 1200-luvulla kirjallisuus kuitenkin taantui useaksi vuosisadaksi mongolihyökkäysten myötä.<ref name="lit">{{Verkkoviite |Osoite= http://rustaveli.tripod.com/lithistory.html |Nimeke=History of the Georgian Literature |Tekijä=Alexander Mikaberidze |Luettu=29.8.2008 |Kieli = {{en}} }}</ref>

Kulttuurielämä elpyi vähitellen 1400–1700-luvuilla. Uudelle kirjallisuudelle luonteenomaisia olivat Rustavelin eepoksen lisäosat ja persialaisvaikutteisuus. 1600-luvulla runoilijakuningas [[Teimuraz I]] elvytti maan kirjallisuutta sovittamalla persiasta georgiaksi useita romansseja ja laatimalla runoja. 1700-luvun alussa kirjallisen elämän keskiöön nousi kuningas [[Vakhtang VI]], joka perusti Tbilisiin ensimmäisen kirjapainon ja jonka kumppani [[Sulkhan-Saba Orbeliani]] laati ensimmäisen georgiankielisen sanakirjan. Vuosisadan lopulla [[Besiki]]n kirjoittama romanttinen runous kuuluu maan kirjallisuuden parhaimmistoon ja asetti standardin, jonka seuraavat sukupolvet yrittivät tavoittaa. Georgialainen romantiikka puhkesi kukoistukseensa 1800-luvun alussa [[Aleksandre Tšavtšavadze]]n, [[Nikoloz Baratašvili]]n ja [[Grigol Orbeliani]]n teoksissa. Kriittinen realismi korvasi romantiikan vuosisadan puolivälissä ja kehittyi [[Daniel Tšonkadze]]n tuotannossa.<ref name="lit"/>

1800-luvun jälkipuolen kirjailijoilla oli keskeinen rooli Georgian kielen elvyttämisessä ja kansallistunteen herättämisessä. [[Tergdaleulni]]-sukupolvi levitti liberaaleja aatteita ja käytti teoksissaan aiempaa nykyaikaista kieltä. Heistä huomattavimpiin kuuluivat [[Ilia Tšavtšavadze]] ja [[Akaki Tsereteli]]. Seuraava sukupolvi 1800-luvun lopulla keskittyi erityisesti kehittämään yksittäisiä kirjallisia lajityyppejä, kuten sosiaalista romaania. Sen johtohahmoja olivat [[Aleksandre Qazbegi]] ja eurooppalaisen perinteen georgialaiseen kansanrunouteen yhdistänyt [[Važa-Pšavela]]. Realistinen liike voimistui jälleen 1890-luvulla ja kuvasi sosiaalista epätasa-arvoa, yksilön ja yhteiskunnan välistä konfliktia ja muita sosiaalisia kysymyksiä. [[Vasil Barnovi]] popularisoi historiallisen romaanin rikkaalla kielellään ja rytmisellä proosallaan. 1900-luvun alussa [[Grigol Robakidze]]n luoma [[Siniset sarvet]] -symbolistiryhmä yhdisti perinteisen georgialaisen kulttuurin modernistisiin virtauksiin, mutta joutui sorretuksi, kun bolševikit miehittivät Georgian. Sen merkittävimpiin jäseniin kuuluivat [[Paolo Iašvili]], [[Titsian Tabidze]] ja [[Galaktion Tabidze]], joita lukuisten muiden tavoin vainottiin Stalinin terrorin aikana; puhdistusten uhriksi joutui esimerkiksi maan parhaimpiin kirjailijoihin kuulunut [[Mikheil Džavakhišvili]].<ref name="lit"/>

Sensuurista ja ideologisista paineista huolimatta neuvostokausi tuotti useita taidokkaita kirjailijoita. Heistä huomattavin oli [[Konstantine Gamsakhurdia]], joka kirjoitti useita eeppisiä historiallisia romaaneita. Georgian ylistetyimpiin runoilijoihin kuulunut [[Ana Kalandadze]] aloitti tuotantonsa 1940-luvulla ja [[Grigol Abašidze]] elvytti klassisen runon. 1950-luvulla aloittanut [[Nodar Dumbadze]] on edelleen hyvin suosittu kirjailija. 1960–1970-luvuilla kirjankustannus oli kuitenkin suoraan kommunistisen puolueen hallinnassa, ja [[Tšabua Amiredžibi]] joutui kirjoittamaan Venäjän viranomaisia vastaan taistelevasta lainsuojattomasta kertovan eeppisen pääteoksensa siperialaisessa vankilassa. [[Otar Tšiladze]] vuorostaan hylkäsi neuvostoteemat ja yhdisti romaaneissaan myyttejä ja historiaa. 1990-luvulla uusi kirjailijasukupolvi on rikkonut usein aiempia normeja ja perinteitä vastaan sekä käyttänyt puhekielistä ilmaisua. Suosituimpiin nykykirjailijoihin kuuluvat esimerkiksi [[Guram Dotšanašvili]], [[Aka Mortšiladze]] ja [[Davit Turašvili]].<ref name="lit"/>