Muokataan osiota sivusta Ansvandia:Testi

=== Osana Venäjää ===
[[Tiedosto:Tiflis by Timm, Vasilii Fedorovich (A).jpg|thumb|Tbilisi 1800-luvun puolivälissä.]]
[[Tiedosto:Georgien Parlament Unabhängigkeit.jpg|thumb|Georgian parlamentti julistaa maan itsenäiseksi vuonna 1918.]]

Vaikka liitos Venäjään merkitsi itsenäisyyden menetystä ja [[Georgian patriarkaatti|Georgian ortodoksisen kirkon]] autokefalia lakkautettiin vuonna 1811, liitos avasi myös uuden ikkunan Eurooppaan ja vakautti maan tilanteen. Puolessatoista vuosisadassa Georgian väkiluku kasvoi kahdeksankertaiseksi.<ref name="lang"/> Maan hallinto järjestettiin venäläisen mallin mukaan. Tyytymättömyys uutta isäntää kohtaan johti kuitenkin kansannousuihin jo vuonna 1812 ja uudelleen 1820-luvun alussa sekä vuonna 1832 epäonnistuneeseen vallankaappausyritykseen, joka päätti toiveet Bagrationi-dynastian uudesta valtaannoususta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite= http://www.conflicts.rem33.com/images/Georgia/Lang_3.htm |Nimeke=Georgia under the Tsars: Resistance, Revolt, Pacification |Tekijä=David Marshall Lang |Ajankohta=1962 |Luettu=22.8.2008 |Kieli = {{en}} }}</ref>

Georgia alkoi 1800-luvun puolivälissä teollistua, ja samalla vanhan aateliston ja feodaalijärjestelmän merkitys väheni. Kulttuurin ja koulutuksen elpyminen merkitsi kansallisen tietoisuuden uutta heräämistä ja akateemista kiinnostusta maan menneisyyttä kohtaan.<ref>{{Verkkoviite | Osoite= http://www.conflicts.rem33.com/images/Georgia/Lang_4.htm |Nimeke=Tsar Nicholas and Viceroy Vorontsov |Tekijä=David Marshall Lang |Ajankohta=1962 |Luettu=22.8.2008 |Kieli = {{en}} }}</ref> 1800-luvun lopun vuosikymmenet merkitsivät pienimuotoista teollista vallankumousta: rautatie Tbilisistä [[Poti]]in avattiin vuonna 1872, muuttoliike maaseudulta kaupunkeihin kiihtyi ja pääkaupungin väkiluku kaksinkertaistui. [[Panslavismi]] toi mukanaan venäläistämistoimia, joita vastustavan isänmaallisen liikkeen johtajaksi nousi [[Ilia Tšavtšavadze]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite= http://www.conflicts.rem33.com/images/Georgia/Lang_5.htm |Nimeke=Social Change and National Awakening |Tekijä=David Marshall Lang |Ajankohta=1962 |Luettu=22.8.2008 |Kieli = {{en}} }}</ref>

1800-luvun lopun poliittinen, sosiaalinen, taloudellinen ja kulttuurinen kehitys loivat pohjan vuosisadan alun vallankumouksille ja Georgian itsenäisyydelle. Huomattavaan asemaan maan poliittisessa evoluutiossa nousi [[marxilaisuus|marxilainen]] liike. Sen johtohahmoihin kuului [[Noe Žordania]], joka nousi [[menševikit|menševikkisiiven]] johtoon sosiaalidemokraattien jakautumisen jälkeen. Hänen vastustajiinsa kuului [[bolševikit|bolševikkien]] [[Josif Stalin]].<ref name="csg"/> Vuoden 1905 [[Venäjän vuoden 1905 vallankumous|vallankumouksen]] jälkeen Žordanian menševikit jäivät hallitsevaan asemaan Georgiassa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite= http://www.conflicts.rem33.com/images/Georgia/Lang_7.htm |Nimeke=Georgia in the 1905 Revolution |Tekijä=David Marshall Lang |Ajankohta=1962 |Luettu=22.8.2008 |Kieli = {{en}} }}</ref>

Vuoden 1917 vallankumouksissa keisarikunta kaatui, ja Georgia julistautui [[Saksa]]n suojeluksessa itsenäiseksi lyhytikäisestä [[Transkaukasian federaatio]]sta seuraavan vuoden toukokuussa. Vuonna 1919 järjestetyissä vapaissa vaaleissa menševikit säilyttivät asemansa uuden [[Georgian demokraattinen tasavalta|Georgian demokraattisen tasavallan]] johdossa. Georgia kärsi kuitenkin talousvaikeuksista. Euroopan suurvallat tunnustivat Georgian itsenäisyyden ja [[Vladimir Lenin|Leninin]] [[Neuvosto-Venäjä]] seurasi niitä, mutta jo seuraavana vuonna Venäjän [[Puna-armeijan hyökkäys Georgiaan|puna-armeija vyöryi Georgiaan]], maan hallitus joutui pakenemaan ja suuria alueita Georgiasta luovutettiin [[Turkki|Turkille]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite= http://www.conflicts.rem33.com/images/Georgia/Lang_9a.htm |Nimeke=Independent Georgia |Tekijä=David Marshall Lang |Ajankohta=1962 |Luettu=22.8.2008 |Kieli = {{en}} }}</ref><ref name="csg"/>

Georgialaiset eivät alistuneet uuteen kohtaloonsa, ja sissisotaa miehitysjoukkoja vastaan käytiin useilla alueilla. Vuoden 1924 [[elokuun kansannousu]] epäonnistui: kommunistit surmasivat vähintään 7&nbsp;000–10&nbsp;000 henkeä ja karkottivat 20&nbsp;000 [[Siperia]]an. Vaikka Leninin [[NEP]]-politiikka edesauttoi seuraavan vuosikymmenen aikana taloudellista kasvua ja teollistumista, Georgian maatalouden väkivaltainen pakkokollektivisointi 1930-luvun alussa sai aikaan lukuisia kansannousuja ympäri maata. Georgian teollistamista jatkettiin toisen viisivuotissuunnitelman aikana Stalinin nimittämän [[Lavrenti Berija]]n johdolla. Hänellä oli keskeinen asema Stalinin vuosien 1936–1937 [[Stalinin vainot|suuressa puhdistuksessa]], joka iski rajusti Georgian jäljelle jääneeseen älymystöön. Georgialaisilla oli merkittävä rooli toisessa maailmansodassa, mutta Stalinin terrori jatkui vielä sodankin jälkeen.<ref>{{Verkkoviite | Osoite= http://www.conflicts.rem33.com/images/Georgia/Lang_11.htm |Nimeke=Georgia under Soviet Rule |Tekijä=David Marshall Lang |Ajankohta=1962 |Luettu=22.8.2008 |Kieli = {{en}} }}</ref>

Stalinin kuoltua georgialainen nationalismi alkoi vähitellen elpyä. [[Nikita Hruštšov]]in [[destalinisaatio]] sai aikaan mielenosoituksia, jotka neuvostojoukot [[Tbilisin mielenosoitukset 1956|murskasivat väkivalloin]] Tbilisissä vuonna 1956. Silti 1950-luvulta lähtien Georgia oli suhteellisen varakas ja vakaa alue, joka hyötyi suuresti toimivasta maataloudesta, matkailusta ja maassa suunnitelmatalouden sivussa harjoitetusta [[harmaa talous|harmaasta taloudesta]]. Se aiheutti [[korruptio]]ta, jonka kitkijänä tunnetuksi tullut [[Eduard Ševardnadze]] nimitettiin 1970-luvun alussa Georgian kommunistisen puolueen pääsihteeriksi. Neuvostovalta ja nationalismi kohtasivat toisensa seuraavan kerran vuonna 1978, kun Moskova halusi lakkauttaa georgian kielen virallisen aseman mutta joutui perääntymään [[Georgian vuoden 1978 mielenosoitukset|suurmielenosoitusten jälkeen]]. Ševardnadze luovi menestyksekkäästi 1970- ja 1980-luvuilla georgialaisten toiveiden ja Neuvostojohdon vaatimusten välissä, ja hänet nimitettiin Neuvostoliiton ulkoministeriksi vuonna 1985. [[Mihail Gorbatšov]]in [[glasnost]]-politiikka rohkaisi nationalistisia voimia, jotka saivat pontta [[huhtikuun 9. päivän tragedia]]sta vuonna 1989, kun neuvostojoukot hajottivat jälleen Tbilisissä rauhallisen mielenosoituksen väkivalloin. Kansallismielisten johtoon nousi [[Zviad Gamsakhurdia]], joka voitti vuonna 1990 pidetyt vaalit. Georgia julistautui itsenäiseksi [[Georgian kansanäänestys itsenäisyydestä 1991|kansanäänestyksen]] jälkeen seuraavana vuonna.<ref name="csg"/>